lauantai 5. marraskuuta 2022

Reissu 8 Tauon jälkeen taas jatketaan.... 22.9 - 5.10.2022 autolomalle Lappiin.

 Miten onkin päässyt huomaamatta käymään niin ettei tänne ole tullut reissuja ollenkaan.  No korona-aikaan niitä ei ole pahemmin tullut tehtyäkään, joten siitä tekemättömyydestä ei sen enempää. Eksyy tänne näköjään vähän muutakin kun retkeilyä eli reissuja.  Lähinnä siksi että muistan joskus näitä lukessa, mitä tapahtui ja milloin. 

Alunperin minun oli tarkoitus lähteä tuon laumani kanssa Ruotsiin siskoni luo mutta hän oli jo kesällä sairastunut vyöruusuun ja tauti oli vieläkin päällä niin en voinut sinne lähteä. Johonkin oli kuitenkin päästävä, niin päätin lähteä pohjoiseen. 

22.9.2022

Ensimmäinen etappi reissussa oli Palokkassa Tainion Tuijan, Emilian ja Meean luona.  Tuijan kohta 2v. tyttären Emilian näin nyt ekaa kertaa  ja onhan Emilia söpö kun mikä ja voin kuvitella että äitinsä oli samannäköinen lapsena.  💓💓💓


Lauman kanssa käytiin pitkä lenkkura ja mun koirat käyttäytyivät ihan kelvosti Meeaa kohtaan. 

Kiitos Tuija yösijasta!💓


Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Oulua ja Arkalaa Pätsin Minnan ja Jarin luo. 

23.9.2022

Matka jatkui kohti pohjoista ja välitauko oli Visulahden lisäksi Sonjan ja Jarkon luona.  Siellä oli kasvateistani Hulda.  Myös Huldan äiti Likka ja sisko Gimma piipahtivat siellä.  Likka piti taas tapansa mukaan kunnon serenadin minulle. 

😂😂

Sonjan perheessä eletään jänniä aikoja kun heille on pikapuoliin syntymässä esikoinen. 

Kaikkea hyvää tulevaan.💓😀💓

Palokasta Arkalaan oli melkoinen siivu ajettavaa ja se me tehtiin kahden pysähdyksen taktiikalla, Vaskikellossa ja Oulunsalossa.

23.9.2022



Arkalaan Pätsin Minnan ja Jarin luokse ehdin illalla. Siellä kasvattini Santtu ja Malla jo oottelivat Sylviä leikkimään.  Seuraavana päivänä lähdettiin porukalla puolukkametsään joita siellä oli tosi paljon. Pienessä ajassa kerättiin ämpärillinen puolukoita, jotka sitten vein Posiolle Marille ja Pertille tuliaisiksi.  Kiitokset Minna ja Jari majoittamisesta.💓💓

25.9.2022
Matka jatkui sunnuntaina kohti Posiota Pajun Marille ja Hämeenojan Pertille. Jari varoitteli että poroja näkyy sitten tästä eteenpäin tosi paljon ja eipä tarvinnut ajaa kun 2-3 km kun ekat porot olivat tien vieressä. Niitä riitti koko matkan ajan ja se piti kyllä virkkuna kuljettajan. 

Saavuin Posiolle sopivasti iltanavetan alkuun.  Siellä on lehmiä, lampaita ja 5 bordercolliepoikaa, joita Sylvin piti heti mennä iskemään tarhan ulkopuolelle. Ymmärrettävästi koirat asustavat isossa tarhassa, jossa niillä on kunnon lämmin mökki missä nukkua / levätä. 

Marin pojat ja Sylvi 💓💓💓

27.9.2022


Tiistaina lähdettiin porukalla retkeileen Korouomalle.  Reitti Piippukalliolle oli kyllä melko vaativa joskin onneksi melko lyhyt. Kummilla lienee hankalampi kulkea; kun mulla vyössä kiinni 3 vetävää koiraa ja Pertillä ja Marilla ja 2,5v Inari ja 8kk Ilona, lapset selkärepussa.  Oli vielä vähän suhmurainen keli ja kivet ja juuret olivat liukkaita. Onneksi selvittiin hyvin kaikki. 



Inarilla ja Ilonalla oli lokoisat olot vanhempiensa selässä, Ilonakin nukkui vissiin suurimman osan aikaa. Varmasti näitä reissuja voivat ilolla muistella ja arvostaa, kunhan kasvavat ja muistavat.  Kaupunkilaislapset eivät välttis saa koskaan näitä elämyksiä. 


Piippukallion laavulla ihasteltiin jylhiä maisemia ja grillattiin makkaraa.  






















Meidän porukan pienimmät, Inari, Ilona ja Sylvi jaksoivat hyvin vaikka Sylvi näyttää kuvassa kyllä tosi väsähtäneeltä

Kiitos Mari ja Pertti tästä mukavasta retkestä ja majoittamisesta.
Oli kiva nähdä pitkän tauon jälkeen. 💓💓💓

                       

28.9.2022


Keskiviikkona lähdin jatkamaan matkaani pohjoiseen. Ehkä siihen kaikkein jännittävimpään.  Minuun oli ottanut muutama vuosi sitten yhteyttä facebookin kautta yksi Mirva niminen nainen pohjoisesta kertoen olleensa minulle sukua. Nyt kun hän luki facebookista, että olen suunnittelemassa pohjoisen reissua, hän pyysi minua käymään heillä. Lupasin sillä edellytyksellä että pääsen sinne kesärenkailla.  Hän osoittautui minun serkuksi ja hänen äiti, minun äitini sisko, Enna Leino, on vielä elossa.  Lähdettiin seuraavana päivänä käymään Enna-tädin luona joka on jo 89 vuotias. Asuu vielä yksin rivitalossa Sodankylän Tähtelässä. 

Enna-täti on kyllä hyvin herttainen ja terävä päästään. Muisti kaikkia vanhoja asioita.  Hän kertoi että on yrittänyt etsiä minua kauan sitten, mutta ei ollut onnistunut. Kaiken lisäksi hän oli tosi paljon äitini Mairen näköinen.  Ensi kesänä hänelle tulee 90 vuotta mittariin elokuussa ja kyllä sitä sinne on sitten lähdettävä juhliin. 





  Itse en noita äidin puolen sukulaisia ole tuntenut, eikä sisaruksistani kukaan muukaan, niin oli jännittävää tavata ensimmäistä kertaa.  Mirva sai facebookin kautta jonkun jutun yhteydessä yhteyden minuun ja siitä se lähti alkuun. 

Mirvan luona kävin lähimetsässä taas poimimassa puolukoita, tällä kertaa itselleni. Sainkin ihan kivasti vajaan ämpärillisen jotka hillosin kotona. Mulla oli koirat mukana metsässä ja ne juoksivat tapansa mukaan ihan kiitettävästi. Illalla huomattiin että Lisan kuono on ihan turvoksissa. No turvotus laski aamuun mennessä mutta yöllä se alkoi yhtäkkiä rampata eestaas olkkarin ja makkarin väliä ja oksenteli. Päästin sitä ulos varmaan sen seitsemän kertaa.  Seuraavana päivänä se ei enää syönyt ja oli muutenkin ihan flaati. Sillä kun ei ole kun 2 vaihdetta, täysillä tai paikoillaan.  Soitin Sodankylän eläinlääkäriasemalle ja saatiin aika sinne. Lisa sai nestettä nahan alle ja pahoinvoinnin estolääkettä.  Ajelin sitten ajan kanssa Rovaniemelle ja yövyin Motelli Rovaniemellä. Oli hyvä ja halpa paikka, vink vink. Siellä Lisa taas näytti siltä että noutaja tulee, silmistäkin oli kadonnut pilke, oli vaan tyhjä katse. 




Alkoi myös ripuloimaan rajusti ja sisälle mökkiinkin tuli kunnon satsi.  
Onnekseni sen sai hyvin siivottua, kiitos sen että matot lähtee aina ekana pois kun mökkiin astun. Kyselin jo päivystävää elliä Rovaniemeltä mutta en sitten lähtenyt mihinkään.  Olisi vissiin pitänyt ajella Ouluun asti niin ajattelin katsoa aamuun. Aamulla tilanne jo rauhoittunut ja lähdin Ounasvaaran hallille katsomaan Minnan ja Santun aksakisoja. Kävin siellä lenkillä Lisa sotki itsensä rippelipaskaan oikein huolella peräpäästään. Haju oli kaamea, en voinut sitä autoon laittaa. Ei auttanut kun pokkana vaan mennä hallin pukkariin pesemään koiran takapää.  Anteeksi!  Tämän jälkeen isommat vaivat alkoivat helpottamaan, mutta kyllä se vielä pari päivää oli heikommassa hapessa ja söi huonosti. 

Vieläkään en voi ymmärtää mikä sen aiheutti. Epäilin ekaks käärme, mutta oireet olisivat olleet huomattavasti pahemmat.  Yksi epäilys joku sieni jota olisi maistellut tai sitten puolukat joita ahkerasti söi, alkaneet käymään mahassa???




1.10.2022



Lipen pesuoperaation jälkeen olikin hyvä lähteä jatkamaan matkaa kohti Simoa Tiinan ja Tuomaksen luo. Kyllä tien varrella vielä ruskaa näkyi kivasti, vaikkakin se paras aika oli mennyt jo noilla korkeusasteilla.  Poikettiin vielä hiljaisella napapiirillä, ihan vaan kuvan ottamisen vuoksi. 😁

Oli taas mukava nähdä miten pennuilla synkkas hyvin, olivat näköjään kaivanneet toisiaan.  Maisahan oli jo tietty isompi kun Sylvi.  Sylville kyllä selviää ettei se ole bordercollie kun kaverit venähtää sen verran isoiksi ja nopeiksi. 

Alakuvassa pitsajono 😀😀😀

Lauantaina Enska tuli Jonnan kanssa meidän kanssa lenkille.  Enska oli jo tosi iso poika ja pirulainen kiusas Sylviä. 😂 Vai olkohan se toisin päin.  
Oli kiva nähdä Jonna ja Enska 💓




Oli meillä kunnon lauma lenkillä, 3 aikuista ja 3 pentua. 
Elvi kohta 10v.,  Saimi 5.5v,  Lisa 4v,  Sylvi 5kk ja Enska ja Maisa 4.5kk. 

Sunnuntaina lähdettiin hakutreeneihin ja Elvikin teki valmiin radan varmaankin 3 vuoden tauon jälkeen.  Kyllähän ne siellä selkärangassa olivat ja Elvi oli ihan liekeissä. 

Tiina treenas Saimin kanssa ja se meni kyllä ihan mallikkaasti.  💓                                                                                                       
                                                                    
                            

Maanantaina taas lähdin jatkamaan kohti kotia,  Jämsän Himoksen kautta. Tämä pätkä Simosta Jämsään oli reissun pisin, reilu 500 km.Lähdin jo aamulla 9.30 ajeleen ja perillä olin parin kolmen pysähdyksen taktiikalla puoli kuuden huudeilla.  Jämsässä on lapsuudenystäväni Terhin ja hänen miehensä Jukan lomaosake. Oli tosi kiva kompakti 2h ja olohuonekeittiö saunalla heillä siellä. Terhin kanssa kierrettiin pitkät lenkit Himoksen maastoissa. Siellä ei montaa muuta yöpyjää ollut niin saatiin rauhassa kierrellä ja urkkia hienoja mökkejä.  Pari yötä olin Himoksella ja keskiviikkona lähdettiin kohti kotia. 

Himos 3-5.10 



 




Himoksella oli vielä aika kivasti ruskaa jäljellä ja vaikka ei aurinko paljon näyttäytynyt, ylhäältä rinteiden laelta oli ihan kelpo näkymät. Elvi alkoi taas roskia keräileen ja Sylvi tietysti apparina.
Ja voi elämä miten pikkukoira nautti kun vihdoin pääsi kotiin. Nallukka piti ottaa päänaluseksi.
Kaiken kaikkiaan kiva reissu. Isot kiitokset kaikille jotka mahdollistitte köyhän eläkeläisen reissun majoittamalla ja ruokkimalla.  Kilometrejä tuli n. 2400 ja polttoainetta kului 3.5 tankillista.
KIITOS KIITOS KIITOS 
💓💓💓

                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Reissu 13 Repovesi rulettaa