Reissu 3 suuntautui Hollolaan kolmen järven kierrokselle. Sama kombo, ilman Ilonaa. Lähdettiin 2 yön reissuun, tosin, ei suunnitelmissa yötä metsässä vaan järvikierroksen jälkeen Asikkalaan mökille. Siksi roipetta paljon. Menomatkalla vietiin Ilona hoitoon Kellokoskelle. Varmaan kolmessa koirassakin on ihan tarpeeksi. Menomatkalla oli poikettava myös Kärkkäisellä hattuostoksilla, kun sellaista ei meiltä löytynyt.
Reitti oli todellakin hienosti merkitty eikä eksyä muutenkaan voi millään kun kerran järvet ovat lähellä ja niitä kierretään. Vastaantulijoita oli vähän, isoa järveä kierrettäessä ei sitäkään.
Tällä kartalla pärjäsi hienosti, tosin olisi pärjännyt ilmankin. Reitti merkattu sinisillä maalipilkuilla jotka olivat hyvin näkyvillä.
Kahden pienemmän järven ympäri reitti meni ihan rannassa, josta koiratkin pääsi helposti uimaan halutessaan. Aada ja Elvi heittivät talviturkin, Lisa ei uskaltanut.
Tuolla rannalla oli kyllä melkoisen upealla paikalla joko iso talo tai mökki. Ohikulkenut nainen sanoi että se on kesämökki. Voiko tuon hienompaa paikkaa ollakaan, no toki ehkä vähän vähemmän kuljetun reitin varrella, ehkä!
Välillä piti leikkiä suutariakin kun Kaijan sandaalit meinasivat sanoa työsopimuksen irti jo alkumatkalla. Onneksi saatiin kuntoon ja matka jatkui, sillä tuolta alkoi se kolmannen isoimman järven kiertäminen ja se oli alkumatkaltaan kaikkein rankin. Oli melkoisen pitkä ja jyrkkä nousu, jonka puolessavälissä piti pysähtyä juottamaan koiria ja itseään. Sattui varmaan päivän kuumin hetki, paikkapaikoin aurinko porotti ihan suoraan ja koirien kielet roikkuivat jo melkoisen pitkinä. Hieman pelättiin jo lämpöhalvauksen tulemista, mutta pysähdyttiin usein juottamaan niitä. Järvi kun oli tuolla kauempana. Vesikin joutui vähän kortille, kun emme varautuneet siihen että reitti todella kulkee kauempana järveä. Mutta hyvin vesi riitti, kuitenkin meille kaikille.
Suoalue oli melkoisen kuivaa ja sinne oli tehty komeet pitkospuut. Välillä oli kahden koiran rinnakkain mentävä leveys ja välillä yhden. Alue oli niin kuivaa, ettei siellä paljoa upottanut. Lisalle ja Aadalle nämä olivat ekat pitkospuukokemukset mutta eivät varmaan vikat.
Suoalue oli about 300 metriä ja sen keskellä ihan puuton alue.
Juomajonossa, vesi oli vähän kortilla mutta onneksi taas kohta oltiin ihan järven rannalla.
Reitin pituus oli vain vähän alle 8 km, kevyesti olisi vielä mennyt toinen mokoma lisää. Helppokulkuinen reitti, tiepohjia, latupohjia ja vain yhdessä kohdassa ison järven alkureitillä oli kunnon nousua ja laskua. Hyvin pärjäisi vaikka sandaaleilla. Jos nyt koronan aikaan puhutaan että ihmiset jättää roskaa luontoon niin tuolta niitä ei löytynyt yhtään. Rannat ja kaikki muutkin paikat olivat siistejä ja kyltit varmaan uusittu hiljattain, kun näyttivät niin uusilta. Mukava helppo reitti.
