Reissu 13 Repovesi rulettaa

Reissu 12 Sipoonkorpi ja Bisajärvi 18.9.2023

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. 

Välillä on käytävä ihan melkein takaovelta lähtevällä lähtevällä reitillä eli Sipoonkorvessa ja Bisajärvellä. Kuusijärven parkkikselle on alle 10 km matkaa ja sieltä reissu alkoi. 

Vuonna 2019  valmistui Kuusijärven silta Sudentassu, jota pitkin avautuu upeat retkeilymaastot Sipoonkorven kansallispuistoon.  Niimpä lähdettiin tyttöjen kanssa muutaman tunnin retkelle. 

Hieno aurinkoinen päivä, niin eihän sitä voi ihan normilenkeillä lenkkeillä vaan pitää lähteä jonnekin.  Onneksi koirani osaavat kulkea remmissä suht nätisti niin tuosta lenkkeilystä pystyy nauttimaan. 

Silta on kyllä hieno, alla yksi sillan taideteoksista. Näitä on sillalla useita, eri eläimistä. 

Arkipäivänä oli tosi vähän porukkaa liikkeellä niin likatkin saivat vähän lain vastaisesti ilotella. Onneksi ne tottelevat sen verran hyvin, ettei ole tullut hankaluuksia.  Vähän kyllä Sylvillä on riistaviettiä, että näkölähdön jos saa niin lähtee. Sen vuoksi sitä ei nyt ihan niin vapaasti joka paikassa irti pidetä. 

Tästä kohdasta on kyllä hieno näkymä Bisajärvelle, vaikkakin kuva on hiukka pöppöröinen.  Olin yllättynyt miten paljon tuolla oli panostettu retkeileviin ihmisiin.  Oli tehty rappuset ylös kalliolle tulenteko- / näköalapaikalle.  Rappujen toiseen laitaan oli laitettu kumimaton palat ajatellen koiria.  Raput olivat terästä, niin koiratkin voivat kulkea niissä turvallisesti.  Muutamassa kohdassa lammen rannalla oli tehty myös näköalapaikkoja jonne johtivat pitkospuut.  Siitä on monta vuotta aikaa kun viimeksi olen tuolla käynyt koska, laittoivat puomin sen tien alkuun, josta pääsi hiihtomajalle. 

 

Reittejä oli levennetty ja muutenkin paikkoja laitettu hienoon kuntoon. Puita oli liiterissä ja kunnon Fiskarssin kirveet...kin olivat vielä paikallaan.  Kellään ei onneksi ole ollut tarvetta. 

Bisan pitkospuut

 

Pikkukoira ainakin väsyi tästä retkestä, varsinkin kun järkevänä ajattelin oikaista ja eksyin ihan kunnolla Sipoonkorpeen.  Mutta, kyselin metsurilta miten pääsen Kuusijärvelle niin reittikin löytyi, lopulta. 

Reissu 11 Lappi kutsuu

7.8.2023

Vuosi sitten olin ekaa kertaa elämässäni Lapissa, mutta takuulla en viimeistä. Niimpä lähdimme viime vuonna löytämäni sukulaisten, äitini sisar Enna Leino ja hänen tyttärensä Mirva + muut sukuun kuuluvat luona käymään Sodankylään. Ennan 90-vuotis päivä oli elokuun alussa ja vuosi sitten syksyllä lupasin että tulen elokuussa käymään. Pyysin mukaan luottoreissukaverin, Kirsin ja koirapojat. Lähdettiin aamulla aikaisin Parolasta ajeleen pohjoista kohti. Alla oleva kuva ei ole meidän lähtötilanteesta, kun auto ei näytä olevan enää järjestyksessä. Huomaa saappaat. 

Ensimmäinen etappi oli Taivalkoskella Kirsin työkaverin mökillä. Mökki on hauskasti töyrään päällä ihan Ii-joen rannalla. Melkoinen pauhu joen virtauksen voimasta kuului. Ihan en kyllä arvaisi mennä minkään vehkeen kanssa sinne joelle, sen verran kova pauhu sieltä kuului. Alueella oli nähty myös karhu joitakin päiviä aiemmin, mutta me ei onnistuttu metsien kuningasta näkemään.  

Kivessä teksti!

Täällä ammuttiin Lapin sodan ensimmäiset laukaukset 28.9.1944.

"Vasten auringon siltaa..."

Tämä on juuri se jokien yhtymäkohta ja tähän on tulossa jonkinlainen saunarakennelma.  Telttasauna varmaakin, niin on helppo laittaa talvisäilöön, kun vesi nousee keväisin kuitenkin korkealle. 

Hienot linnunpöntöt!

Mökki oli kyllä upea. Pihapiirissa oli vielä kahden makuuhuoneen aittarakennus, jossa me nukuttiin.  Töyräs jolla mökki sijaitsi oli varmaan lähes 10 metriä korkeammalla kun Ii-joen uoma.  Ei varmasti ole pelkoa, että vesi nousisi mökkiin asti. 

8.7.2023

Meidän matka jatkui Taivalkoskelta Kuusamon kautta Sodankylään.  Matkalla saikin olla tarkkana, kun poroja näkyi matkan varrella melko paljon.  Molempien silmiä tarvittiin.  Matkaa ei ollut kun reilu 300 km Sodankylään, mutta pitkältä se tuntui.  Mirva serkku ja Pekka siellä meitä jo odottelivat poronkäristyksen kanssa. 

Mirva ja Pekka asuvat Sodankylän Orajärventiellä, josta on n. 15 km Sodankylän keskustaan. 

Vuosi sitten syksyllä olin elämäni ensimmäistä kertaa varsinaisesti Lapissa ja nyt jo taas.  Aiemmin minun pohjoisin paikka oli, jos ei Norjan reissun Kilpisjärveä oteta lukuun, Rovaniemi. 

Mirvan kanssa lähdettiin käymään Sodankylässä. Meillä kun oli otettu Citikasta takapenkit pois, niin Kirsi jäi kotimieheksi ja koiravahdiksi Orajärventielle.  Me käytiin katsomassa Elvi-serkun ja Ennan miehen hautaa. Elvi menehtyi auto-onnettomuudessa tosi nuorena, 17 vuotiaana.  Hautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla joen rannalla. 

9.7.2023

Keskiviikkona mentiin porukalla Ennalle Tähtelään.  Käytiin saunassa ja Kirsin kanssa tehtiin ruokaa ja porukalla syötiin. Myös Enska-serkku tuli paikalle. Oli kyllä mukava käydä taas ,  siis vasta toinen kerta, Ennalla.  Toivottavasti meillä on vielä yhteistä aikaa ja ehtisin käymään Lapissa. Ymmärrettävästi Enna ei enää matkustele. 

Seuraavana päivänä lähdettiin vielä ajamaan pohjoisemmaksi, aina Saariselälle asti. Jäätiin Panimoon yöksi. Saariselän huipulle mentiin autolla ja minä kävelin alas koirien kanssa sieltä. Seuraavana päivänä lähdettiin Kiilopäälle ja minä kiipesin Killopään huipulle Elmon, Elvin ja Sylvin kanssa.  Oli melkoisen kuuma keli ja on se ylöspäin kulkeminen vaan aikas raskasta vaikka se olikin helppokulkuista polkua ja oli myös rappuja tehty. 

Kiilopäällä riitti myös rappuja kiitettävästi.  Kumma kyllä, ylös kiivetessä matka kesti varmaan 1.5 - 2 tuntia mutta alas sieltä tultiin melkoisen rivakasti, alle puoleen tuntiin. 

Kiilopään huipulla oli melkoinen tuuli ja oikeestaan vähän kylmäkin.  Ylösnoustessa tuli hiki noitten koirien kanssa vaikka ne nätisti kulkivatkin. Kirsi ei voinut lähteä kiipeämään koska vähäiset yöunet aiheuttivat huonon olon.  Kirsi ja Viljo palasivat autolle huilaamaan.  Ja kyllä, haluan toistekin tuonne tai siis ylipäätään tunturiin. 😀💓

11.8.2023    Kun olin kiipeämässä ylöspäin, tapasin yhden naisen ja kuljimme yhtä matkaa huipulle. Hän opiskeli matkaoppaaksi Saariselällä ja kertoili minulle kaikenlaista ja esitteli huipulla näkyviä tuntureita.  Hän oli kiertämässä hieman pidemmän lenkin.  Muistaakseni hänellä oli n. 5-6 km sinne majalle matkaa jäljellä.  Minä lähdin huipulta alas koirien huili- / juottotauon tauon jälkeen. Vähän tuli semmoinen olo että olis kiva tulla kesällä tänne kiertämään vähän pidemmän reitin ja yöpyä teltassa tai autiotuvassa. Tiedä häntä vaikka vielä joskus niin teenkin, jos on aikaa. Viereisessä kuvassa Kiilopään käkkärä              

Kiilopäältä lähdettiin ajamaan kohti Rovaniemeä ja oikeastaan vailla mitään kunnon suunnitelmaa.  Matkalla mietittiin ja etsittiin lavatanssipaikkoja pohjoisesta, joita ei kyllä liikaa ollut ja jos oli, niin ei juuri lähipäivinä mitään tansseja.  Päätettiin sitten ajaa Ouluun Nallikariin asti, josta varasin majapaikan meille.  Pysähdyttiin tuohon Zippi & suhaus uittamaan koirat ja lettukahville. Nam... Siinä olikin tosi hyvä uimapaikka koirille ihan ison tien vieressä. Pitää muistaa kun /jos vielä tuollapäin ajelee kesäisin. Nallikarissa oltiin 2 yötä ja löydettiin kun löydettiinkin tanssipaikka; Nuijamiesten lava, jossa oli esiintymässä Yölintu. Oli kyllä hyvät tanssit ja taas kerran todettiin että asutaan ihan väärässä päätä Suomea.  Kyllä tuolla haettiin ihan kiitettävästi meitä etelän likoi tanssiin. 

Oli kiva nähdä Simo Silmu taas esiintymässä vaikeuksiensa jälkeen.  Hyvin sai tanssikansan mukaansa.  Kaiken kaikkiaan mukavat tanssit. Kyseisessä paikassa oli ns. nuorten puoli, jossa oli kova meno päällä mutta me olimme pääasiassa tanssilavan puolella.        

13.8.2023

Sunnuntaina ajettiin Oulusta Parolaan.  Tehtiin vielä pyhiinvaellusmatka Nokialle Siunaukselan lastenkotiin, joka paloi maan tasalle viime kesänä tuhopolton seurauksena.  Asuin tuossa kyseisessä paikassa lapsuudessani ikävuosina 6 - 18v välillä.  Hieman oli haikea fiilis noiden raunioiden äärellä. Paljon hyviä ja myös vähemmän hyviä muistoja kyseisestä paikasta. 

Tämä oli kyllä mukava reissu!  Isot kiitokset Kirsi, Elmo ja Viljo hulvattomasta matkaseurasta. Mennään toistekin, ihan mihin vaan!

KIITOS KIITOS!
    

Reissu 10 Ruotsin reissu 11 - 17.7.2023

Heinäkuussa lähdettiin naapuri Katjan kanssa reissuun Ruotsin puolelle. Tarkoituksena mennä mun sisarusten luona käymään. Kaikki muut nähtiin, mutta Paula ja Lisa eivät päässeet paikalle.  Paula oli ollut pahassa kolarissa ja oli vielä toipilaana. Lisalla luultavasti jotain keikkoja.  Mutta joka tapauksessa näin Maritan, Pirjon, Pertin ja Arnen sentään. 

Nauroinkin Pirjolle että ollaan jo niin vanhoja että pitää tavata joka vuosi kun ei tiedä koska noutaja tulee! 😅

Matkalla Skutsärsissä sijaitsevaan Rullsandin Havsbad och camping-alueelle, poikettiin matkalla Uppsalan tuomiokirkkoon. Olihan se valtavan kokoinen ja upea kirkko.  Kirkkoa on aloitettu rakentamaan jo v. 1287 ja v. 1435 se vihittiin käyttöön. Ei voi kuin ihailla, miten ihmeessä siihen mailmanaikaan on pystytty tekemään tuollaisia valtavan suuria ja korkeita rakennuksia.  Kirkon pituus on lähes 120 metriä ja korkeus saman verran, tarkalleen ottaen kummatkin 118.7 metriä. 😮😀

Ihan juuri tällaiseksi kirkkoa ei tehty, koska tulipalot ovat runnelleet kirkkoa muutaman kerran ja sitä on muutettu huomattavasti korjaustoimien yhteydessä.  Muoto ja koko ovat kuitenkin säilyneet jokseenkin samana.

Kirkon sisällä oli paljon hallitsijoiden ja merkkihenkilöiden hautoja.  Saarnastuoli oli myös vaikuttavan näköinen.  Mutta varmasti kirkonmenot tuntuisivat todella pitkiltä kun nuo penkit olivat epämukavat istua.  Mutta onko jossain päin maailmaa sellainen kirkko jossa olisi hyvät penkit istua, epäilen vahvasti!

Alla linkki kirkkoon, jos joku haluaa enemmän faktoja. 

Uppsalan tuomiokirkko

Matka jatkui Uppsalasta kohti Rullsandia.

Olen ollut ainakin 3 kertaa täällä, ekalla kerralla Kirsin ja Nikon kanssa, sitten Outin kaa ja nyt Katjan kanssa.  Joka kerta eri mökissä.  Ja joka kerta viritellään tuo koira-aitaus tuohon pihalle, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, vaikka ne aitaverkot vievät tilaa autosta. 

Rullsandissa on 7 vaatimatonta 4 h mökkiä ja saman verran vähän kalliimpia.  Meille koirien kanssa riittää vallan mainiosti nämä halvat mökit. Lähin kauppa  n. 10 km päässä josta haettiin ruoat. Tuo kuvassa näkyvä spagettiannos on kyllä yksi parhaimmista valmisruuista mitä olen syönyt. 

Rullsand havsbad & camping

Tällä kertaa nähtiin myös upea auringonlasku Rullsandissa. Rantaan oli kerääntynyt kymmeniä ihmisiä ihailemaan sitä, joten myöäs me. Olihan se upea.  Uimaan en mennyt ollenkaan, Katja kyllä kävi, naku-uinnilla. Joutui vaan käveleen 100 metriä ennenkuin vettä oli edes  vyötäröön asti.

 

13.7.2023

Matkalla Avestaan kävimme hakemassa koirille ecinokokkimerkinnät passeihin ja samalla vierailtiin Gävlessä vankilamuseossa. 

 Mielenkiintoinen paikka. Täällä ovat istuneet kaikenlaisia rikoksia tehneet henkilöt aina lapsentappajista huumediilereihin. Sellit olivat kyllä todella pieniä ja karuja. Taisi olla pari neliötä vapaata tilaa. Vankisellien edessä olevat käytävät olivat ahdistavan kapeita. 

Giljotiinin pienoismalli sai kyllä selkäkarvat pystyyn sanoin kuin tappopöytä! 

Tuohon maailmanaikaan tappotuomion sai melko herkästi. 

Pirjolla oli hulppea suuri talo isolla pihalla Avestassa.  Kanat ja koira juoksivat pihalla vapaina.  Tuntui olevan todella rauhallinen paikka vaikka omakotitaloja oli vieri vieressä, liikennettä ei juuri ollenkaan.  

Me lähdettiin koirien kanssa lenkille vesitornin metsiin. Sieltä löytyi Avestan brukhundsglubbenin kerhotalo ja isot koulutuskentät, agility ja tottiskenttä.  Myös vesitornin läheiset metsät näyttivät siltä että olis kiva treenata siellä PK lajeja. Kävimme siellä kunnon lenkin ja törmättiin vain yhteen ihmiseen.  Huvittavaa sinänsä kun kerroimme että ollaan Suomesta, ensimmäinen asia minkä rouva mainitsi oli "nyt kannattaa ostaa nuuskaa ja myydä sitä Suomessa"??? Siis mitä!  Sehän meillä tupakoimattomilla ekana on mielessä. 😂😂😂 Käveltiin metsässä pitkä lenkki ja yhtäkkiä alkoi ukkonen jyrisemään oikein kunnolla. Käännyttiin nopsaan ympäri ja samaa tietä takaisin.  Ehdittiin juuri ja juuri autoon ja takaisin Pirjolle kun jo alkoikin satamaan todella rankasti.  Vettä tuli kaatamalla varmaan 1.5 tunnin ajan. 

Avestan koiratreenikentät ja kerhotalo.

Sinänsä jännä juttu kun ketään ei ollut tuolla treenaassa koiria, ei edes viikonloppuna. Meillä Suomessa näissä paikoissa on lähes aina joku treenaamassa.

 

Sinänsä jännä juttu kun ketään ei ollut tuolla treenaassa koiria, ei edes viikonloppuna. Meillä Suomessa näissä paikoissa on lähes aina joku treenaamassa.

Pirjolla on vuosia ollut sijaislapsia hoidossa erilaisista sosiaalisista syistä.  Kyläilyhetkellä hänellä oli yhdet varhaisteini-ikäiset veljekset ja pikkuinen suloinen Jessica.  Ruotsissa, niinkuin Suomessakin on huutava pula sijaisperheistä / -huoltajista.  Sen vuoksi lapsia sijoitetaan myös hieman iäkkäämmille henkilöille. 

15.7.2023

Seuraavana päivänä lähdettiin kohti Tukholmaa veljeni Arnen ja hänen vaimonsa Johannan luo.  Arne asuu Tukholman esikaupunkialueella, nykyään pahamaineisessa Bron kaupunginosassa.

 

Siellä on muutama pommi räjähtänyt samalla asuinalueella maahanmuuttajien keskuudessa, joista on uutisoitu myös meillä Suomessa.  Silloin kun me käytiin siellä, ei onneksi tapahtunut mitään.  Istuttiin iltaa ja myös veli Pertti ja Arnen tytär, Denise lapsineen tulivat käymään. 

Elvi kyllä löysi sydänystävän Arnesta mikä näkyy kuvasta. 

Alla Johanna ja Sylvi ja Pertti ja Sylvi

Käytiin syömässä paikallisella grillillä.  Isäntäväki oli vaan jännittänyt meitä niin paljon että ottivat hiukka liikaa neuvonantajaa,  mikä luonnollisesti häiritsi kanssakäymistä! 😁😂

Sisko ja sen veli!

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin kohti Tukholmaa.  Poikettiin vielä Kaknästornetilla ohimennen ulkoiluttamaan koirat.

Viking Glory oli kyllä valtava ilmestys kun se käänsi itsensä ympäri sataman edustalla.  Kauheesti ei tullut laivallakaan juhlittua kummallakaan suunnalla vaiks vähän aikaa ravintolassa istuttiinkin. Jotenkin oli niin väsynyt matkasta että sänky veti puoleensa. 

Käväistiin vielä tulomatkalla Salossa Halikossa Nuppusen Kaijan uutta asuntoa katsomassa. Kivalla paikalla on asunto. Saa kyllä olla kuin lintukodossa siellä. 

Kaijalla on ihan varmasti jotain ertraherkkuja, kun koirat seuraa silmä kovana.

Kiitos Katja mahtavasta matkaseurasta, toivottavasti tehdään vielä joskus yhdessä reissu jonnekin, kun matkalla kaikki sujui niin hyvin.  Ja kyllä, monesta asiasta ajatellaan / toimitaan pelottavan samankaltaisesti.  Jopa yöpuvutkin olivat samanlaiset...

💓😂😂😂💓