Reissu 11 Lappi kutsuu

7.8.2023

Vuosi sitten olin ekaa kertaa elämässäni Lapissa, mutta takuulla en viimeistä. Niimpä lähdimme viime vuonna löytämäni sukulaisten, äitini sisar Enna Leino ja hänen tyttärensä Mirva + muut sukuun kuuluvat luona käymään Sodankylään. Ennan 90-vuotis päivä oli elokuun alussa ja vuosi sitten syksyllä lupasin että tulen elokuussa käymään. Pyysin mukaan luottoreissukaverin, Kirsin ja koirapojat. Lähdettiin aamulla aikaisin Parolasta ajeleen pohjoista kohti. Alla oleva kuva ei ole meidän lähtötilanteesta, kun auto ei näytä olevan enää järjestyksessä. Huomaa saappaat. 

Ensimmäinen etappi oli Taivalkoskella Kirsin työkaverin mökillä. Mökki on hauskasti töyrään päällä ihan Ii-joen rannalla. Melkoinen pauhu joen virtauksen voimasta kuului. Ihan en kyllä arvaisi mennä minkään vehkeen kanssa sinne joelle, sen verran kova pauhu sieltä kuului. Alueella oli nähty myös karhu joitakin päiviä aiemmin, mutta me ei onnistuttu metsien kuningasta näkemään.  

Kivessä teksti!

Täällä ammuttiin Lapin sodan ensimmäiset laukaukset 28.9.1944.

"Vasten auringon siltaa..."

Tämä on juuri se jokien yhtymäkohta ja tähän on tulossa jonkinlainen saunarakennelma.  Telttasauna varmaakin, niin on helppo laittaa talvisäilöön, kun vesi nousee keväisin kuitenkin korkealle. 

Hienot linnunpöntöt!

Mökki oli kyllä upea. Pihapiirissa oli vielä kahden makuuhuoneen aittarakennus, jossa me nukuttiin.  Töyräs jolla mökki sijaitsi oli varmaan lähes 10 metriä korkeammalla kun Ii-joen uoma.  Ei varmasti ole pelkoa, että vesi nousisi mökkiin asti. 

8.7.2023

Meidän matka jatkui Taivalkoskelta Kuusamon kautta Sodankylään.  Matkalla saikin olla tarkkana, kun poroja näkyi matkan varrella melko paljon.  Molempien silmiä tarvittiin.  Matkaa ei ollut kun reilu 300 km Sodankylään, mutta pitkältä se tuntui.  Mirva serkku ja Pekka siellä meitä jo odottelivat poronkäristyksen kanssa. 

Mirva ja Pekka asuvat Sodankylän Orajärventiellä, josta on n. 15 km Sodankylän keskustaan. 

Vuosi sitten syksyllä olin elämäni ensimmäistä kertaa varsinaisesti Lapissa ja nyt jo taas.  Aiemmin minun pohjoisin paikka oli, jos ei Norjan reissun Kilpisjärveä oteta lukuun, Rovaniemi. 

Mirvan kanssa lähdettiin käymään Sodankylässä. Meillä kun oli otettu Citikasta takapenkit pois, niin Kirsi jäi kotimieheksi ja koiravahdiksi Orajärventielle.  Me käytiin katsomassa Elvi-serkun ja Ennan miehen hautaa. Elvi menehtyi auto-onnettomuudessa tosi nuorena, 17 vuotiaana.  Hautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla joen rannalla. 

9.7.2023

Keskiviikkona mentiin porukalla Ennalle Tähtelään.  Käytiin saunassa ja Kirsin kanssa tehtiin ruokaa ja porukalla syötiin. Myös Enska-serkku tuli paikalle. Oli kyllä mukava käydä taas ,  siis vasta toinen kerta, Ennalla.  Toivottavasti meillä on vielä yhteistä aikaa ja ehtisin käymään Lapissa. Ymmärrettävästi Enna ei enää matkustele. 

Seuraavana päivänä lähdettiin vielä ajamaan pohjoisemmaksi, aina Saariselälle asti. Jäätiin Panimoon yöksi. Saariselän huipulle mentiin autolla ja minä kävelin alas koirien kanssa sieltä. Seuraavana päivänä lähdettiin Kiilopäälle ja minä kiipesin Killopään huipulle Elmon, Elvin ja Sylvin kanssa.  Oli melkoisen kuuma keli ja on se ylöspäin kulkeminen vaan aikas raskasta vaikka se olikin helppokulkuista polkua ja oli myös rappuja tehty. 

Kiilopäällä riitti myös rappuja kiitettävästi.  Kumma kyllä, ylös kiivetessä matka kesti varmaan 1.5 - 2 tuntia mutta alas sieltä tultiin melkoisen rivakasti, alle puoleen tuntiin. 

Kiilopään huipulla oli melkoinen tuuli ja oikeestaan vähän kylmäkin.  Ylösnoustessa tuli hiki noitten koirien kanssa vaikka ne nätisti kulkivatkin. Kirsi ei voinut lähteä kiipeämään koska vähäiset yöunet aiheuttivat huonon olon.  Kirsi ja Viljo palasivat autolle huilaamaan.  Ja kyllä, haluan toistekin tuonne tai siis ylipäätään tunturiin. 😀💓

11.8.2023    Kun olin kiipeämässä ylöspäin, tapasin yhden naisen ja kuljimme yhtä matkaa huipulle. Hän opiskeli matkaoppaaksi Saariselällä ja kertoili minulle kaikenlaista ja esitteli huipulla näkyviä tuntureita.  Hän oli kiertämässä hieman pidemmän lenkin.  Muistaakseni hänellä oli n. 5-6 km sinne majalle matkaa jäljellä.  Minä lähdin huipulta alas koirien huili- / juottotauon tauon jälkeen. Vähän tuli semmoinen olo että olis kiva tulla kesällä tänne kiertämään vähän pidemmän reitin ja yöpyä teltassa tai autiotuvassa. Tiedä häntä vaikka vielä joskus niin teenkin, jos on aikaa. Viereisessä kuvassa Kiilopään käkkärä              

Kiilopäältä lähdettiin ajamaan kohti Rovaniemeä ja oikeastaan vailla mitään kunnon suunnitelmaa.  Matkalla mietittiin ja etsittiin lavatanssipaikkoja pohjoisesta, joita ei kyllä liikaa ollut ja jos oli, niin ei juuri lähipäivinä mitään tansseja.  Päätettiin sitten ajaa Ouluun Nallikariin asti, josta varasin majapaikan meille.  Pysähdyttiin tuohon Zippi & suhaus uittamaan koirat ja lettukahville. Nam... Siinä olikin tosi hyvä uimapaikka koirille ihan ison tien vieressä. Pitää muistaa kun /jos vielä tuollapäin ajelee kesäisin. Nallikarissa oltiin 2 yötä ja löydettiin kun löydettiinkin tanssipaikka; Nuijamiesten lava, jossa oli esiintymässä Yölintu. Oli kyllä hyvät tanssit ja taas kerran todettiin että asutaan ihan väärässä päätä Suomea.  Kyllä tuolla haettiin ihan kiitettävästi meitä etelän likoi tanssiin. 

Oli kiva nähdä Simo Silmu taas esiintymässä vaikeuksiensa jälkeen.  Hyvin sai tanssikansan mukaansa.  Kaiken kaikkiaan mukavat tanssit. Kyseisessä paikassa oli ns. nuorten puoli, jossa oli kova meno päällä mutta me olimme pääasiassa tanssilavan puolella.        

13.8.2023

Sunnuntaina ajettiin Oulusta Parolaan.  Tehtiin vielä pyhiinvaellusmatka Nokialle Siunaukselan lastenkotiin, joka paloi maan tasalle viime kesänä tuhopolton seurauksena.  Asuin tuossa kyseisessä paikassa lapsuudessani ikävuosina 6 - 18v välillä.  Hieman oli haikea fiilis noiden raunioiden äärellä. Paljon hyviä ja myös vähemmän hyviä muistoja kyseisestä paikasta. 

Tämä oli kyllä mukava reissu!  Isot kiitokset Kirsi, Elmo ja Viljo hulvattomasta matkaseurasta. Mennään toistekin, ihan mihin vaan!

KIITOS KIITOS!